Vuosi Toukolaaksossa

Vuosi Toukolaaksossa tulee pian täyteen. 15.8.2015 kilistelimme laseja talokaupan kunniaksi ja syyskuussa minä ja Matias muutimme taloon Sirkkalankadun vuokra-asunnosta. Alku meni suurimmassa osin epätodellisissa tuntemuksissa ja hämmennyksessä mitä olimmekaan tulleet hankkineeksi. Kun remontti polkaistiin käyntiin hämmästelimme lähinnä sitä, että remontointi on kokemattomalle aika hidasta puuhaa. Tässä kooste Rositan ja Matiaksen ensimmäisestä vuodesta Toukolaaksossa:



Remontti lähti liikkeelle tietysti purkuhommista kun muovimatot ja Finnfoam-levyt saivat kyytiä. Heti alusta lähtien oli selvää, että haluamme alkuperäisiä pintoja esiin ja käytettävät materiaalit ovat perinteisiä, vanhaan taloon sopivia. Aloitimme remontin kahdesta päätyhuoneesta eli keittiöstä ja olohuoneesta. Asuimme makuuhuoneessa, jonka pidimme remonttivapaana alueena.

 



Olohuoneen katosta irroitimme vanhat Haltex-levyt ja samalla katosta repsahtivat pinkopahvit alas. Alta paljastui hieno helmipaneelikatto.

 



Nuohooja totesi savupiippujen olevan niin huonossa kunnossa, että määräsi tulipesät käyttökieltoon. Lähestyvä talvi ilman tulipesiä kuulosti kovin ikävältä, joten savupiiput saivat olla ensimmäinen iso remonttikohde. Heti syyskuun talkoissa vinssasimme porukalla valtavan määrän tiiliä ullakolle savupiippujen muurausta varten.

 



Ammattimuurari teki varsinaisen muuraustyön ja me yhdessä Saanan ja Ollin kanssa kuljetimme tiiliä ja laastia muurauspaikalle.

 



Alussa korkealla työskentely hirvitti, mutta aika nopeasti siihen myös tottui. Onneksi ennen muuraustyötä asennutimme uuden kulkusillan.

 



Marraskuussa olikin jo kova remonttitohina käynnissä. Asensimme huokolevyjä seiniin ja maalasimme keittiön ja olohuoneen paneelikatot.

 



Joulukuussa uppouduttiin pinkopahvituksen saloihin.

 



Selvisimme aika pitkälle leudolla alkutalvella, mutta sitten pakkaset jysähtivätkin kunnolla. Pidimme ainoastaan yhtä huonetta lämpimänä sähköpatterin ja kaakeliuunin voimalla ja remontoitavia keittiötä ja olohuonetta lämmitimme puilla. Pahimpana pakkasjaksona isoissa luokkahuoneissa käytiin miinuksen puolella, josta todisteena oli kahvinkeittimen jäätyminen. Myös vesijohdot jäätyivät ja pakkasen hellittäessä kellarissa paukahti vesiputki.

 



Vaikeista olosuhteista huolimatta yritimme edetä remontissa, koska juuri sillä hetkellä inhimillinen asuminen kiinnosti meitä kovasti.

 



Helmi-maaliskuun vaihteessa saimme vihdoin keittiön, josta olimme todella innoissamme. Oli uskomatonta, kun hanasta tuli vettä ja sähkölaitteetkin toimivat. Pidemmän keittiöremonttipostauksen voi lukea täältä.

 



Muutimme yhdestä remontoimattomasta huoneesta kahteen remontoituun huoneeseen ja vihdoin saimme kantaa kellarista ja muualta säilytyksestä huonekaluja asuntoon.

 



Yritimme myös ottaa rennosti.

 



Maaliskuussa saimme pitkään odottamamme rakennusluvan väliseinään ja kylpyhuoneisiin. Ison tilan halkominen hieman suretti, mutta se oli asuntojen sekä palokatkoseinän rakentamisen kannalta järkevin vaihtoehto.

 



Huhtikuussa lattiassa ja katossa olikin jo seinän mentävä aukko ja seinä lähti kohoamaan hurjaa vauhtia. Seinän rakentamisessa käytimme ammattilaista ja itse toimimme taas tavaran kantajina. Melkoinen määrä kyprokkia siinä tulikin kannettua.

 



Seinän valmistuttua käynnistyi verhoomon remontti.

 



Kevättalkoissa jatkoimme jo syksyllä aloitettua pihan siistimistä ja puiden harventamista. Saanan isovanhempien tilalta saimme lainaan hieman järeämmän työkoneen.

 



Toukolaakson ensimmäinen pihajuhla järjestettiin vappuna. Sää suosi vappujuhlioita ja Matias rakensi meille grillin ylijääneistä piipuntiilistä. Grillin ääressä ilta jatkui pitkälle yöhön.

 



Toukokuussa Verhoomo Kotosalla aloitti toiminnan. Olin verstaan valmistumisesta niin onnellinen, sillä venynyt rakennuslupaprosessi kävi todella hermon päälle ja aloin olla jo ihan luovuttaja-fiiliksissä.

 



Toukokuussa meillä käynnistyi myös kylpyhuoneremontti ja ensimmäiset suihkut korkattiin kesäkuun alussa. Valmiista kylpyhuoneesta saadaan toivottavasti pian oma postaus tänne blogiin.

 



Kesällä remontti on edennyt aika hiljakselleen, koska me molemmat olemme viettäneet aikaa pitkälti oikeiden töiden parissa, minä verhoillen ja Matias kokkaillen. Verhoomon omaan blogiin voi kurkistaa täältä.

 



Urakkaa Toukolaaksossa vielä riittää, mutta aika hyvin olemme vuoden aikana alkuun päässeet. Pitkän pähkäilyn jälkeen päätimme myös mitä katolle tehdään (siihen tulee bitumimaalia/mönjää, jota katossa on jo ennestään) ja suurimmat reijätkin on jo paikattu. Nyt ei tarvitse enää keskellä yötä vesisateen iskiessä juosta ullakolle tarkistamaan tilannetta. Viime viikkoina remonttikin on taas nytkähdellyt vähän eteenpäin. Matias otti kylpyhuoneen ikkunat kunnostukseen ja minä olen aloittanut eteisen remontointia ja asentanut listoja kylpyhuoneeseen. Toivon ja epätoivon aallokossa nyt on taas aika toiveikas olo.