Saanan ja Ollin puolella on kevät kulunut toisen salihuoneen remontin parissa. Vihdoin on listatkin saatu paikoilleen, ja huonekalut pystyttiin kantamaan sisään tilaan.

Artekin pöytä oli talossa sen hankkiessamme, ja vihdoin se löysi sopivan paikan salista. Venetsia-tuolit löysimme Turun Kontista 4 kpl 12€:lla!

Korkean, yli 30-vuotiaan traakkipuun saimme lahjoituksena päiväkeskuksesta, joka muutti vanhasta korkeakattoisesta puutalosta moderniin ja matalaan tilaan, johon puu oli liian korkea. Joten pelastimme kasvin meille roskalavalle joutumiselta. Meille saapumisensa jälkeen puu on tuottanut myös kovaa vauhtia kasvavan jälkeläisen, joka siirretään pian omaan ruukkuunsa.

Täydellinen sohva tilaan löydettiin Facebook-kirpputorin kautta. 70-luvulla itsenikkaroitu ja Vuokon Hedelmä-kankaalla verhoiltu kulmasohva muuntuu moneen malliin. Eikä toista kappaletta tule vastaan. Näin villiä kuosia ei varmaan muuten olisi tullut valittua, mutta kuvio tuo muuten hillittyyn huoneeseen hyvää vaihtelua.

Huoneen päädyssä on säästynyt alkuperäinen opettajan koroke. Päätimme luonnollisesti säilyttää sen, sillä se tuo asuntoon luontevasti palan sen historiaa ja samalla on sisustuselementtinä mukavan erikoinen.

Opettajankorokkeen toiseen päätyyn saimme kerättyä asunnon kasveja, sillä huone on asunnon valoisin ja avarin. Valoisaan tilaan valitsimme maaliksi Virtasen hengittävän sisustusmaalin* ja sävyksi hennon mutta lämpimän beigen. Näin salihuoneidemme tunnelmat toimivat hyvin yhdessä.

Korokkeen päällä säilytämme vieraspatjoja, eli siihen saa yövieraille helposti pedattua oman sängyn. Muuten patjat toimivat tyynyjen kanssa rentona löhöilypaikkona. Patjojen päälle löysimme omista varastoista vuosia sitten kirpputorilta ostetun Vuokon kankaan, joka sopi hyvin pariksi sohvan verhoilulle.

Ollaan viime aikoina testattu uutta salia niin nukkumis-, bailaus- kuin rentoutumiskäytössä ja huomattu että toimii!

* tuotteesta saatu alennusta näkyvyyttä vastaan.

Saanan ja Ollin puolella toinen saleista on vihdoin päässyt käyttöön. Kalusteetkin löysivät paikkansa ilman suurempia ongelmia ja uusia hankintoja. Edellisessä asunnossa ollut 50-luvun sohva sopi kooltaan ja väriltään tilaan yllättävän hyvin ja laverin saimme ystäviemme vanhempien ladosta. Sohvapöytä on pieni viritelmä vanhasta talosta löytyneestä vanhasta kirjahyllystä ja eurolla ostetuista käytetyistä marmorilaatoista, mutta eiköhän sekin saada kuntoon laitettua.





Nahkainen safarituoli löytyi roskalavalta keskustasta. Sattumien kautta meille selvisi tällä viikolla, että kaluste on Artekin 30-luvulla maahantuoma ranskalainen tuoli. Kunto vaatisi pientä entisöintiä, mutta nyt historian selvittyä täytyy olla entistä huolellisempi kunnostuksessa.



Tauluja pitäisi vielä ripustaa seinille, mutta seinätilaa on niin paljon, että sommittelu on aiheuttanyt hieman päänvaivaa. Ehkä pitäisi olla vaan rohkea ja ripustaa yksi ensin ja jatkaa ympärille. Seinän pituinen kaapisto on vanhoista talossa olleista koulun kaapeista rakennettu. Aluksi suunnittelimme käyttävämme ne keittiössä, mutta koska mitoitus ei ollut keittiöön kovin optimaalinen, onneksi saimme ne hyötykäyttöön salissa.





Lattioissa päädyimme salissa vanhaan kunnon suopakuuraukseen. Kävimme ostamassa Rakennusperinteen Ystävien kaupasta Puolalanpuistosta kotimaista Kätevän emännän pellavaöljysuopaa. 114-vuotiaan lankun hiominen vuosikymmenten kansakoulunruskeiden maalikerrosten alta oli toki todella aikaavievää, mutta lopputulos näyttää meistä tosi hyvältä.



Salin väliseen oviaukkoon suunnittelimme lasiovia, jotta vielä remontin ollessa kesken toisessa huoneessa pystyisimme sulkemaan välin huoneiden välissä. Emme haluneet kuitenkaan perinteisiä pariovia, sillä aamuaurinko nousee toisen salin puolelta ja laskee toiseen saliin, joten ikkunallisten ovien avulla saamme lisää valoa molempiin huoneisiin. Mikäli majoitamme vieraita toisessa salissa, niin ovien avulla saa sinne myös hieman lisää yksityisyyttä. Lasiovia etsimme useasta eri paikasta, ja lopulta päädyimme tilaamaan ne mittojen mukaan tehtynä Nissinen Design Groupilta *. Emme olisi voineet olla tyytyväisempiä lopputulokseen. Toiminta oli ripeää, ja ovet sopivat huoneeseen täydellisesti. Toisen huoneen valmistuttua ovet saa kätevällä haitarimekanismilla myös oviaukon sivuille, jolloin huoneet yhdistyvät yhdeksi tilaksi. Laitetaan tännekin vielä lisää kuvia kun toisella puolella vallitsee vähän pienempi kaaos.



Salin kattovalaisimet on purettu Turun Akatemiatalosta, ja näitä meillä on säästössä toista salia varten vielä muutama. Kooltaan ne sopivat korkeaan tilaan oikein sopivasti.



* tuotteesta saatu alennusta näkyvyyttä vastaan.

 

Saana ja Ollin puolella korkeimpien salihuoneiden valmistuttua mietittiin pitkään eri pinnoitusvaihtoehtoja. Toiveena oli hengittävä ja hieman elävä pinta. Muiden huoneiden seinät olemme maalanneet Uulan Into-maaleilla, mutta näihin huoneisiin halusimme testata jotain muuta. Salihuoneissamme on myös yhdessä seinässä kipsilevyä (pakollinen paloseinä jakamaan taloa), toisessa Huokoleijonan päällä makulatuuritapettia ja yhdessä pinkopahvia, joten tämä asetti tiettyjä vaatimuksia. Vastaamme tulivat savimaalit, jotka tuntuivat perinteiseltä ja turvalliselta vaihtoehdolta. Värisävyt näihin maaleihin voi joko ostaa valmiiksi sekoitetuista vaihtoehdoista tai sekoittaa itse, joten myös tämä mahdollisuus pelata pigmenttien kanssa kiinnosti. Salin eri seinät näyttävät eri valaistuksessa, eri päivänaikoina ja vuodenaikoina hyvin erilaisilta, joten mahdollisuus sävyttää maalia kokeilukohtien maalaamisen jälkeen tuntui hyvältä.



Domus Naturan muovittomat ja hengittävät savimaalit sekä sävytyspigmentit hankimme käyttöön Domus Classicalta*. Värien sekoittaminen olikin mielenkiintoinen projekti. Kokeilimme sekoittaa ensin pienempiä määriä värejä eri purkkeihin. Sävytyksessä käytimme Umbran vihreää, mustaa ja sinistä.

Tavoitteena oli saada lämmin, vihertävän harmahtava sävy. Pienessä savimaalimäärässä jo pienikin määrä pigmenttiä muutti sävyä huomattavasti ja eri seinillä maalattaessa sama väri näytti täysin erilaiselta. Maalattaessa maali näytti myös selkeästi lopullista väriä tummemmalta ja kuivui huomattavasti vaaleammaksi useamman tunnin ajan. Vaikka maali oli kosketuskuiva ja uudelleenmaalattavissa 1-3 tunnin kuluttua, sävy näytti vaalenevan vielä pidempään. Perinteisiin maaleihin verrattuna oli mukavaa pystyä sävyttämään maalia itse haluamaansa suuntaan.





Lopulta löysimme meitä miellyttävän sävyn ja sekoitimme sitä ämpärillisen, jotta sama sävy riittäisi varmasti koko huoneeseen. Vaikka yritimme tarkasti merkitä käyttämämme reseptit, tuli joka erästä aina hieman eri sävyinen. Kerralla kannattaa siis sekoittaa varmasti koko huoneeseen riittävä määrä maalia. Maalasimme savimaalia lopulta 3 kerrosta, jotta kaikki sauman ja epätasaisuudet menivät peittoon. Pinnasta tuli mukavan elävä ja samettisen matta. Täyshimmeänä luonnonmaalina savimaali ei sovellu aivan jokaiselle seinälle, sillä se ei kestä pesemistä. Salin seinissä emme kuitenkaan usko, että tästä tulee ongelmaa. Pintaa voi kuitenkin pyyhkiä kevyesti ja ongelmakohtia on helppo myös paikkamaalata tarpeen mukaan. Laitamme pian lisää kuvia valmiista maalatusta huoneesta.



Tavoitteenamme on remontoida sellaisilla metodeilla, että talo seisoo paikallaan vielä seuraavankin sadan vuoden jälkeen. Savimaalin hengittävyys tukee tätä tavoitetta ja lisäksi maali on helppo maalata. Monille materiaaleilla sopivuus oli hyvä etu huoneessa, jossa on kolmea eri pintamateriaalia. Eli eiköhän jatketa savimaalilla myös seuraavankin salihuoneen parissa!

* Tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan.