Toukolaakson remontti on kesän ja syksyn aikana alkanut vihdoin myös ulottumaan ulkopintoihin asti. Talon rapistunut ulkomaalaus on viime ajat saanut talon näyttämään hieman alakuloiselta ja kattokin kaipaili jo uutta pinnoitusta. Olimmekin siis helpottuneita ja innoissamme kun kesän aikana alkoi tapahtua ja talon ulkoinen ilme alkoi hitaasti mutta varmasti palautumaan entiseen loistoonsa. Ihan kaikkeen emme toki itsekään taivu, ja esimerkiksi kattotöihin sekä eteläpäädyn hirsipaikkauksiin palkkasimme ammattiapua.

Kesällä työt alkoivat katolta. Kattona meillä on alkuperäinen saumattu peltikatto. Sen vanha, mahdollisesti 70-luvun bitumipinnoite oli jo melko kulunut, mutta katto ei vielä kuitenkaan ollut pahemmin päässyt ruostumaan. Vanha saumapeltikattohan voi kyllä kestää yli satakin vuotta, mutta jos huoltotoimissa lipsutaan, saattaa katto olla ennen pitkää menetetty. Onneksi näin ei ihan vielä ollut päässyt käymään ja huolellisen painepesun jälkeen katossa oli joitain ruosteläikkiä ja muutamia paikattavia kohtia. Saimme kuin saimmekin pelastettua talomme yli 100 vuotiaan katon! Pinnoiteeksi valittiin ruotisissa yleisemmin myös peltikatoissa käytetty bitumimassa, samankaltainen joka katossa aiemminkin oli ollut. Massa antaa mukavan mattamustan pinnan ja tekee katolle hieman elastisen sekä hyvin suojaavan pinnan. Bitumilla suojatun vesikaton sanotaan olevan erittäin pitkäikäinen ja olemme luottavaisia tämän suhteen.

Maalausta varten piti pohtia talon väritystä. Olemme nähneet useita vanhoja valokuvia koulun alkuajoista, mutta mustavalkoisista kuvista ei väritystä luonnollisesti pystynyt päättelemään. Ostohetkellä talon väritys oli kahden eri keltaisen sävyinen vihreine listoituksineen. Nykyinen väritys oli Ollin isän käsialaa 1990-luvun loppupuolelta. Koulu oli vielä 1980-luvulla valkoisessa maalissa, mutta selvää oli, että tämä ei ollut alkuperäinen väritys. Yllätyimme kuitenkin suuresti kun eräänä keväisenä päivänä koulun entinen vahtimestari asteli taloomme mukanaan todellinen aarre, alkuperäinen pöytäkirja aivan koulun alkuvuosilta 1910-1937. Pöytäkirjaa tutkiessamme sieltä löytyi rehtori Edvin Laaksosen kirjaama alkuperäinen maaliresepti okrankeltaiselle keittomaalille. Enempää emme asiaa sitten pohtineetkaan ja väritys sai pysyä nykyisellään keltaisena. Ensin toki edessä on koko talosta huolellinen maalinpoisto, sillä vuosien mittaan oli myös sivelty hengittämätöntä lateksia pintaan. Talon seinien hengittävyys on ollut alusta asti yksi tärkeimmistä päämääristä remontissamme ja maaliksi valitsimmekin siis yksituumaisesti perinteisen öljymaalin. Keittomaaali taas ei enää olisi tullut pysymään aiemmin öljymaalatuissa laudoissa. Maaliksi valitsimme Virtasen maalitehtaan neljän öljyn maalin. Virtasen maaleissa meidät vakuutti maalin hyvät ominaisuudet, tärkeimpinä pitkä huoltoväli ja mahdollisuus maalata tarvittaessa talvellakin, sekä tietysti paikallisuus, onhan Virtasen tehdas vain hetken ajomatkan päässä Paraisilla. Iloksemme saimme lisäksi huomata, että me kaikki Toukolaaksossa jaamme Virtasen maalitehtaan kanssa avoimen ja positiivisen maailmankatsomuksen. Emme siis voi muuta kuin suositella isosti! Nyt joulukuun sateissa maalaus on auttamattomasti pysähdyksissä ilman kosteudun ollessa koko ajan liian korkea, mutta toivottavasti alkuvuodesta pakkasten saavuttua pääsemme kokeilemaan maalimme talvimaalausominaisuuksia.

Matiaksen ja Rositan olohuoneen sekä keittiön ikkunat entisöitiin samalla kun eteläpäädystä tehtiin hirsipaikkauksia. Alkuperäiset ikkunat ovat yksi tämän talon hienouksista, vaikka ikkunaentisöinti toisinaan tuntuukin uuvuttavan hitaalta urakalta. Emme kuitenkaan missään nimessä vaihtaisi näitä uusiin alumiini-ikkunoihin!

Remontoidessa oppii kaikenlaisia uusia taitoja kuten esimerkiksi panelointia. Joitakin vuosia sitten emme olisi voineet kuvitellakaan laittavamme paneelia seinään, mutta nyt keittiön lattiasta kattoon paneeliseinän ohella myös verhoomon uuteen kipsilevyseinään laitettiin perinteinen puolipanelointi. Vanhastaan puolipaneelit olivat jo ikkuna- ja hirsiseinillä.

Alunperin tasoittamani kipsilevyseinä oli tarkoitus vain maalata puolipaneelin osalta. Ajattelin pihistellä kalliin helmipaneelin suhteen, mutta lopputulos näyttikin huonolta ja hankimme kasan paneelia. Totesin myös, että kipsilevyn tasoittaminen kahteen kertaan ei riitä, jos seinän aikoo maalata. Helmipaneelit vaihtelevat hieman puulaadusta ja valmistajasta riippuen. Esimerkiksi mäntypaneelissa helmi on usein muuta paneelia matalammalla ja vaikuttaa oleellisesti valmiin paneloinnin ulkonäköön. Tämän opimme keittiön paneeleista. Ohjeet panelointiin sain remonttimieheltämme Ilkalta.



Kipsilevyseinässä paneelin taakse kannattaa laittaa akryylimassaa, koska viimeistelynaulat eivät pysy kipsilevyssä koolauskohtia lukuunottamatta. Näin paneelit kiinnittyvät paremmin.



Kiinnitykset kannattaa tehdä listojen alle jääviin kohtiin. Kyseinen yhdistelmänaulain, jota myy nimeltämainitsematon saksalainen ruokakauppa jättää ikäviä jälkiä paneeliin. Emme suosittele.



Paneelit maalattiin valkoisesta pohjaväristä huolimatta kahteen kertaan vaalean harmaalla sävyllä.



Nyt seinät ovat hienosti yhtenäiset. Ikkunaseinällä on vanha ja pitkällä seinällä uusi paneeli.

Turun Sanomat kävi Valonian energia-asiantuntija Anne Ahtiaisen kanssa tutustumassa miten Toukolaaksossa hommat ovat edenneet talven ja alkukevään aikana.



"Kun vesi alkoi tulla hanasta, minulla kesti monta päivää tajuta se. Menin aina vessaan tiskaamaan astioita, vaikka olisin voinut pestä ne keittiössä, Rosita Haapasaari sanoo."



"Rosita Haapasaaren ja Matias Anderssonin päädyn keittiön ja oleskelutilan remontti on edennyt hyvin ja nämä kaksi huonetta ovat pian valmiita."



"Rakennuksen hirsiseiniä peittivät useat tapettikerrokset. Rosita Haapasaari ja Matias Andersson aikovat jättää palan vanhaa tapettia näkyville."



"Idioottivarmat ratkaisut, joilla talot ovat pysyneet kunnossa ja lämpiminä aiemminkin, houkuttelevat kuitenkin enemmän kuin isot elektroniikkavuoret, Olli Sallinen sanoo."

Koko laajennettu nettiversio löytyy täältä ► http://koti.ts.fi/rakenna/toukolaakson-remontti-etenee-lupien-ehdoilla/

Teksti: Anu Välilä
Kuvat: Shoja Lak / Turun Sanomat

 



Olemme päässeet talon toisessa päässä siihen pisteeseen, että keittiö alkaa olemaan valmis. Toki tekemättömiä juttuja muutamista listoista muurin siistimiseen on vielä jäljellä, mutta pääpiirteittäin keittiö näyttää valmiilta ja kokkausintokin on palailemassa.

Kun aloimme remontoimaan keittiötä, meillä ei ollut kovin selkeää visiota lopputuloksesta. Päätimme tehdä juttuja, jotka omasta mielestämme näyttävät kivoilta. Viime syyskuussa kävimme purkamassa vanhan 40-luvun lopun keittiön Porissa ja kolme yläkaappia päätettiin käyttää tulevaan keittiöön. Laitoimme keittiön seinään omaksi yllätykseksemme vanhanaikaista helmipaneelia lattiasta kattoon. Tähän saimme innostuksen kellarin seinän helmipaneelista, jossa on myös samanlainen kaksivärinen maalijako. Keittiön alakaapit, työtaso ja uudet vetimet ovat puusepän tekemät. Myös yläkaappien kunnostus delegoitiin puusepälle ja hyvä niin, itse emme olisi jaksaneet hiota niin siistiä pintaa.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun kunnostetut yläkaapit saatiin seinään alkoi näyttämään siltä että hajanaiset visiot eivät sittenkään olleet pettäneet. Olemme lunnollisesti innoissamme keittiöstä, siitä tuli hienompi kuin osasimme odottaa! Ensi viikolla sähkömies asentaa vielä keittiön pistorasiat ja valot sekä epäonninen integroitava tiskikone saa oven pintaansa.

Tässä puolen vuoden ajalta keittiöremontin vaiheita.



Keittiöstä purettiin koko seinän peittävät 50-luvun kiintokaapit. Pidimme kaapeista, mutta keittiön työtaso olisi jäänyt niiden kanssa kovin pieneksi.



Vanha paneelikatto pestiin ja maalattiin.



Keittiöön on ulkoa oma sisäänkäynti, joka on ollut nyt talvella ummessa ja eristetty. Lattian korotuksen alta paljastui melko monen hiiren pesät. Teimme uuden lattian myös samaan tasoon koko keittiön kanssa.



Välillä tutkailtiin vanhoja tapetteja.



Huokolevyä tuli myös keittiöön eristeeksi. Tuttu remonttimies kävi tekemässä keittiön paneloinnin ja pikkueteisen lattialaudoituksen. Itsellä menee usein miettimiseen niin kauan aikaa, että on hyvä pyytää välillä ammatti-ihminen apuun. Valmista tulee nopeammin.



Kun paneeleissa ei ollut vielä maalia ja keittiö näytti kuin saunalta, epäröimme suuresti lopputulosta ja järkyttelimme sitä, että olimme päätyneet niin suureen paneelipintaan.



Vanha lankkulattia hiottiin kevyesti. Siihen tarvittiin kuvasta päätellen myös yksi remonttiolut.



Lattia maalattiin Uulan perinteisellä lattiamaalilla.



Keittiön lattiassa näkyvät hyvin elämisen jälki ja kohta, jossa on kokattu 100 vuotta.



Vanhojen listojen maaluas viimeistelee koko kaakun. Listojen kiinnitys on perinteisesti ponnistelujen ja aikaansaamisen takana ja niin myös meillä. Kattolistojen kunnostusta emme ole jaksaneet edes aloittaa vielä. Ehkä sitten, kun ilmat vähän lämpenevät.

Turun Sanomat kävi jututtamassa meitä projektistamme. Mukavaa, jos esimerkkimme rohkaisee yhtäkin vanhoista taloista kiinnostunutta ryhtymään pelastusoperaatioon!



"Remontti ja siten myös verhoomo etenee hitaasti. Välillä on sellainen olo, ettei tästä tule yhtään mitään. Sitten tulee taas hyvä fiilis, Rosita Haapasaari sanoo."



"Taloon saa paremmin tuntumaa, kun asuu siinä. Samalla on helpompi miettiä, minkälaisia ratkaisuja haluamme tehdä, Rosita Haapasaari sanoo."





"Vanha talohan ei ole koskaan valmis, mutta toivomme, että kotimme olisi aika valmis jo vuoden päästä, Saana Sipilä sanoo."



"Kunnioitamme vanhaa tyyliä ja koulun historiaa, mutta tästä ei ole tarkoitus tehdä museota. Tykkään siitä, että vanhat talot on tehty kestämään ja niillä on persoona ja sielu. Se on harvinaista herkkua tämän päivän asuntomarkkinoilla. Kun katselee pihalle 1930-luvulla istutettuja jalopuita, tulee tunne, että on hienoa olla osa tätä jatkumoa, Olli Sallinen sanoo."

Oi oi, tuli nostalginen fiilis kuvia katsellessa. Vaikka ei näistä kovin pitkää aikaa ole.

Koko laajennettu nettiversio löytyy täältä ► http://koti.ts.fi/rakenna/ristimaen-kansakoulusta-syntyy-kaksi-kotia/

Teksti: Anu Välilä
Kuvat: Jonny Holmen / Turun Sanomat

 

Toukolaakson remontti on edennyt, vaikka näillä pakkasilla tekisikin mieli ottaa remonttivapaata ja lähteä pois lämpimään. Meidän kahdessa päätyhuoneessa alkaa näyttämään jo yllättävänkin valmiilta, joten kylmistä olosuhteista huolimatta täytyy koittaa vielä rutistaa viimeisiä pintoja valmiiksi.

Perinneremontoijat puhuvat aina pinkopahvituksesta sydämen asiana, joten mekin päätimme pahvittaa koko olohuoneen. Olen kuullut joskus pinkopahvituksen yhteydessä sanat "helppoa ja hauskaa" sekä "pikopahvitus on kivaa".  Ei ole, sanon minä! Luin etukäteen netistä Krista Lintulan Pinkopahvin asennusohjeet, laitoin pahvit jätesäkkeihin vettymään, keitin itse liisteriä ja sitten vain naputtelemaan pahvia nauloilla seinään. Apua sain onneksi tutultamme Pepeltä, joka oli pinkopahvittanut aikaisemmin. Ilman hänen apuaan ensimmäinen seinä olisi ollut katastrofi.

Huokolevyseinää voi pinkopahvittaa ilmeisesti suoraan liimaamalla, mutta tämä tapa ei tuntunut oikein onnistuvan. Etenkin vaakasuunnan liimareuna lähti venymään liiman levityksen jälkeen ja ryppyjähän siitä vain tuli. Ylä- ja alareunoihin voi asentaa myös puulistat, joihin naulus tehdään. Minä päädyin käyttämään pidempiä nauloja.



Käytimme apukiinityksissä niittipyssyä



Pinkopahvitus on vakavaa puuhaa. Tein liisteriä itse sekoittamalla kiehuvaan veteen vehnäjauho-vesiseosta. Vähän kuin kastiketta suurustaisi. Suurustin seosta melko paljon, koska sauvasekoittimella poratessa liisteri notkistuu uudestaan. Lisäksi seokseen tulee noin 1/3 liimaa.



Pahvitus sujuu joutuisammin parittain työskennellessä. Voin kertoa, että alhaalla kyykkiminen ei ollut kivaa.



Kun vuodat ovat seinillä niin hommahan ei siihen vielä lopu. Naularivistöt, jotka eivät päädy listojen alle esim. kulmat täytyy vielä pahvittaa liisterillä. Reuna on hyvä ohentaa, jotta saumasta tulee huomaamaton. Itse päädyin repimään pahvin nurja puoli ylöspäin.

Kaiken hermojen pingottumisen ja kiroamisen jälkeen minusta kuoriutui oikein hyvä pinkopahvittaja. Siinä on kai jotain samaa kuin verhoilussa, vaikka verhoilusta oikeasti myös pidän. Hommaa oli kyllä enemmän kuin etukäteen ajattelin, mutta niin on ollut kaikessa muussakin remontoinnissa.

Olemme aloittaneet Matiaksen kanssa levyttämään tulevaa olohuonettamme huokolevyllä. Kaiken näpräämisen ja nupinaulojen irroittamisen jälkeen omasta työstä tulikin yhtäkkiä todella näkyvää. Huokoisen puukuitulevyn tarkoitus on siis toimia lämmöneristeenä seinissä ja ne sopivat erityisen hyvin vanhaan taloon hengittävyyden kannalta. Emme ole aikaisemmin huokolevyjä käsitelleet, mutta seinään ne saatiin kokemattomienkin remontojien toimesta.



Ennen levytystä nurkat ja sekä ikkunanpielet eristettiin pellavanauhalla. Tässä käytimme apuna niittipyssyä.





Pistosahan ja mattoveitsen jälkeen kokeilimme levyjen leikkaamiseen ihan tavallista käsisahaa. Sillä saikin kaikkein siisteimmän ja suorimman lopputuloksen.





Tämän sähköjohtojen piilottamisvinkin löysimme museoviraston korjauskortistosta. Ajattelimme ensin tehdä kaikki sähköt perinteisesti pintavetoina, mutta tämä tapa näytti helposti omaksuttavalta tekniikalta eivätkä ne johdot yleensä mitään kaunistuksia olekaan. Alimmainen levy kiinnitettiin huopanauloilla ja päällimmäinen ruuveilla.



Tämän ikkunankarmien kohdan levytyksen keksimme ihan omasta päästä sovittelemalla seinään vanhoja karmeja ja eri paksuisia levyjä.

 

 

Rosita

Ammatti: verhoilija

Pitää: arkkitehtuuri, oudot huonekalut, vanhat kellot, haaveilu, löytöretkeily, luova laiskottelu, pop

Siviilisääty: seurustelee Matiaksen kanssa



Matias

Ammatti: kokki

Pitää: vanhat tavarat, bauhaus, junamatkat, nostalgia, filmikamerat, Gin tonic, hummus

Siviilisääty: seurustelee Rositan kanssa



Saana

Ammatti: muotoilija

Pitää: saunominen, juhlien järjestäminen, Japani, ruuanlaitto, Vuokko, nukkuminen, akrobatia, matcha

Siviilisääty: seurustelee Ollin kanssa



Olli

Ammatti: muotoilija

Pitää: ystävät, unelmointi, arkipyöräily, vanhat tavarat, positiiviset vapaudet, olut, hölkkäys, levyjen ja kirjojen keräily, täysjyväleipä, yhteiskunnalliset aiheet

Siviilisääty: seurustelee Saanan kanssa

-------------

Miten tunnemme toisemme:

Olli ja Rosita tutustuivat juhannusbileissä vuonna 2002. Heidän vanhempansa asuivat naapureina ja Ollin kaverit kutsuivat naapurin tytöt juhliin. Kiinnostus räminämusiikkiin ja keikoilla käymiseen johti heti ystävyyteen. Rosita oli Saanan kanssa samassa lukiossa ja kesällä 2003 Olli ja Saana tapasivat toisensa Rositan järjestämällä matkalla Oripääläisellä metsästysmajalla järjestettyihin luvattomiin festareihin. Viikkoa myöhemmin Saana ja Olli alkoivat seurustella. Euroviisuiltana vuonna 2006 Rosita toi Saanan ja Ollin luokse uuden poikaystävän Matiaksen näytille kisakatsomoon. Lordin voitosta alkaen olemme olleet hyviä ystäviä.

Meitä yhdistää kiinnostus muotoiluun, musiikkiin, vanhaan tavaraan ja kestävään kehitykseen. Remonttikokemusta meillä ei suuremmin ole, mutta olemme käteviä käsistämme, suhteellisen skarppeja ja innokkaita kysymään ja oppimaan.

▲

We are Rosita, Matias, Saana and Olli. Four friends who bought the 101-year old Ristimäki school which is also the birthplace and home of artist Touko Laaksonen (1920-1991) aka. Tom of Finland. Our aim is to renovate the building into two homes with traditional time-lasting methods.