Talven aikana Saanan ja Ollin puolella ollaan päästy myös ensimmäisen salihuoneen kimppuun. Lattioista on poistettu sama kansakoulunruskea Permo-maali kuin muistakin huoneista. Alkuperäinen paneelikatto pestiin ja maalattiin, ja siitä tuli komea.





Vanhoja tapettimalleja ei uusien kerrosten alta löytynyt, mutta hirsiseinistä sensijaan löytyi useita vanhoja piirustuksia ja merkintöjä kuten nämä lusikkamallien piirustukset.





Ulkoseiniin asennettiin lisäeristykseksi Huokoleijonaa, kuten muissakin huoneissa. Kovien pakkasten ajaksi peitettiin niillä osin ikkunoitakin, jotta tilassa pysyisi lämpö paremmin.



Viikonloppuna saimme pinkopahvitettua koko huoneen, ja kokemuksen myötä pahvitus menikin yllättävän helppoa. Kaamea yllätys odotti kuitenkin kun seuraavana aamuna menimme tarkistamaan seinien tilanteen. Pahvit olivat ilmeisesti olleet hieman liian kosteita ja siksi kiristyneet niin paljon, että 3,8 metrinen pahvi oli revennyt keskeltä seinää kahtia. Perkeles! Muut huoneemme eivät ole näin korkeita tai pitkiä, joten ehkä isompi pinta-ala oli vaikuttanut isoon kiristymiseen. Samoin lämpötila oli nyt matalampi, joten pahvien kosteus pysyi niissä paremmin asennuksen ajan.



Kyllä harmitti, kun näimme tämän melkein 5 cm repeämän. Onneksi saimme tehtyä tilalle uuden paikan pinkopahvista eikä koko seinää täytynyt pahvittaa uudelleen. Hieman jännitti miten jo seinällä kiristyneet pahvit reagoivat uuden hieman kostutetun pahvin kanssa, mutta ihan siistiä jälkeä onneksi saatiin.



Testailtiin hieman myös erilaisia värisävyjä salin seiniä varten. Jännittävää nähdä miten erilaisilta sävyt näyttävät eri tiloissa ja eri taustaa vasten.

Valitsemistamme maaleista ja väreistä kerromme lisää myöhemmässä postauksessa, kun saadaan hommat fundeerattua valmiiksi.

Toukolaakson remontti on edennyt, vaikka näillä pakkasilla tekisikin mieli ottaa remonttivapaata ja lähteä pois lämpimään. Meidän kahdessa päätyhuoneessa alkaa näyttämään jo yllättävänkin valmiilta, joten kylmistä olosuhteista huolimatta täytyy koittaa vielä rutistaa viimeisiä pintoja valmiiksi.

Perinneremontoijat puhuvat aina pinkopahvituksesta sydämen asiana, joten mekin päätimme pahvittaa koko olohuoneen. Olen kuullut joskus pinkopahvituksen yhteydessä sanat "helppoa ja hauskaa" sekä "pikopahvitus on kivaa".  Ei ole, sanon minä! Luin etukäteen netistä Krista Lintulan Pinkopahvin asennusohjeet, laitoin pahvit jätesäkkeihin vettymään, keitin itse liisteriä ja sitten vain naputtelemaan pahvia nauloilla seinään. Apua sain onneksi tutultamme Pepeltä, joka oli pinkopahvittanut aikaisemmin. Ilman hänen apuaan ensimmäinen seinä olisi ollut katastrofi.

Huokolevyseinää voi pinkopahvittaa ilmeisesti suoraan liimaamalla, mutta tämä tapa ei tuntunut oikein onnistuvan. Etenkin vaakasuunnan liimareuna lähti venymään liiman levityksen jälkeen ja ryppyjähän siitä vain tuli. Ylä- ja alareunoihin voi asentaa myös puulistat, joihin naulus tehdään. Minä päädyin käyttämään pidempiä nauloja.



Käytimme apukiinityksissä niittipyssyä



Pinkopahvitus on vakavaa puuhaa. Tein liisteriä itse sekoittamalla kiehuvaan veteen vehnäjauho-vesiseosta. Vähän kuin kastiketta suurustaisi. Suurustin seosta melko paljon, koska sauvasekoittimella poratessa liisteri notkistuu uudestaan. Lisäksi seokseen tulee noin 1/3 liimaa.



Pahvitus sujuu joutuisammin parittain työskennellessä. Voin kertoa, että alhaalla kyykkiminen ei ollut kivaa.



Kun vuodat ovat seinillä niin hommahan ei siihen vielä lopu. Naularivistöt, jotka eivät päädy listojen alle esim. kulmat täytyy vielä pahvittaa liisterillä. Reuna on hyvä ohentaa, jotta saumasta tulee huomaamaton. Itse päädyin repimään pahvin nurja puoli ylöspäin.

Kaiken hermojen pingottumisen ja kiroamisen jälkeen minusta kuoriutui oikein hyvä pinkopahvittaja. Siinä on kai jotain samaa kuin verhoilussa, vaikka verhoilusta oikeasti myös pidän. Hommaa oli kyllä enemmän kuin etukäteen ajattelin, mutta niin on ollut kaikessa muussakin remontoinnissa.