Vuosi Toukolaaksossa tulee pian täyteen. 15.8.2015 kilistelimme laseja talokaupan kunniaksi ja syyskuussa minä ja Matias muutimme taloon Sirkkalankadun vuokra-asunnosta. Alku meni suurimmassa osin epätodellisissa tuntemuksissa ja hämmennyksessä mitä olimmekaan tulleet hankkineeksi. Kun remontti polkaistiin käyntiin hämmästelimme lähinnä sitä, että remontointi on kokemattomalle aika hidasta puuhaa. Tässä kooste Rositan ja Matiaksen ensimmäisestä vuodesta Toukolaaksossa:



Remontti lähti liikkeelle tietysti purkuhommista kun muovimatot ja Finnfoam-levyt saivat kyytiä. Heti alusta lähtien oli selvää, että haluamme alkuperäisiä pintoja esiin ja käytettävät materiaalit ovat perinteisiä, vanhaan taloon sopivia. Aloitimme remontin kahdesta päätyhuoneesta eli keittiöstä ja olohuoneesta. Asuimme makuuhuoneessa, jonka pidimme remonttivapaana alueena.

 



Olohuoneen katosta irroitimme vanhat Haltex-levyt ja samalla katosta repsahtivat pinkopahvit alas. Alta paljastui hieno helmipaneelikatto.

 



Nuohooja totesi savupiippujen olevan niin huonossa kunnossa, että määräsi tulipesät käyttökieltoon. Lähestyvä talvi ilman tulipesiä kuulosti kovin ikävältä, joten savupiiput saivat olla ensimmäinen iso remonttikohde. Heti syyskuun talkoissa vinssasimme porukalla valtavan määrän tiiliä ullakolle savupiippujen muurausta varten.

 



Ammattimuurari teki varsinaisen muuraustyön ja me yhdessä Saanan ja Ollin kanssa kuljetimme tiiliä ja laastia muurauspaikalle.

 



Alussa korkealla työskentely hirvitti, mutta aika nopeasti siihen myös tottui. Onneksi ennen muuraustyötä asennutimme uuden kulkusillan.

 



Marraskuussa olikin jo kova remonttitohina käynnissä. Asensimme huokolevyjä seiniin ja maalasimme keittiön ja olohuoneen paneelikatot.

 



Joulukuussa uppouduttiin pinkopahvituksen saloihin.

 



Selvisimme aika pitkälle leudolla alkutalvella, mutta sitten pakkaset jysähtivätkin kunnolla. Pidimme ainoastaan yhtä huonetta lämpimänä sähköpatterin ja kaakeliuunin voimalla ja remontoitavia keittiötä ja olohuonetta lämmitimme puilla. Pahimpana pakkasjaksona isoissa luokkahuoneissa käytiin miinuksen puolella, josta todisteena oli kahvinkeittimen jäätyminen. Myös vesijohdot jäätyivät ja pakkasen hellittäessä kellarissa paukahti vesiputki.

 



Vaikeista olosuhteista huolimatta yritimme edetä remontissa, koska juuri sillä hetkellä inhimillinen asuminen kiinnosti meitä kovasti.

 



Helmi-maaliskuun vaihteessa saimme vihdoin keittiön, josta olimme todella innoissamme. Oli uskomatonta, kun hanasta tuli vettä ja sähkölaitteetkin toimivat. Pidemmän keittiöremonttipostauksen voi lukea täältä.

 



Muutimme yhdestä remontoimattomasta huoneesta kahteen remontoituun huoneeseen ja vihdoin saimme kantaa kellarista ja muualta säilytyksestä huonekaluja asuntoon.

 



Yritimme myös ottaa rennosti.

 



Maaliskuussa saimme pitkään odottamamme rakennusluvan väliseinään ja kylpyhuoneisiin. Ison tilan halkominen hieman suretti, mutta se oli asuntojen sekä palokatkoseinän rakentamisen kannalta järkevin vaihtoehto.

 



Huhtikuussa lattiassa ja katossa olikin jo seinän mentävä aukko ja seinä lähti kohoamaan hurjaa vauhtia. Seinän rakentamisessa käytimme ammattilaista ja itse toimimme taas tavaran kantajina. Melkoinen määrä kyprokkia siinä tulikin kannettua.

 



Seinän valmistuttua käynnistyi verhoomon remontti.

 



Kevättalkoissa jatkoimme jo syksyllä aloitettua pihan siistimistä ja puiden harventamista. Saanan isovanhempien tilalta saimme lainaan hieman järeämmän työkoneen.

 



Toukolaakson ensimmäinen pihajuhla järjestettiin vappuna. Sää suosi vappujuhlioita ja Matias rakensi meille grillin ylijääneistä piipuntiilistä. Grillin ääressä ilta jatkui pitkälle yöhön.

 



Toukokuussa Verhoomo Kotosalla aloitti toiminnan. Olin verstaan valmistumisesta niin onnellinen, sillä venynyt rakennuslupaprosessi kävi todella hermon päälle ja aloin olla jo ihan luovuttaja-fiiliksissä.

 



Toukokuussa meillä käynnistyi myös kylpyhuoneremontti ja ensimmäiset suihkut korkattiin kesäkuun alussa. Valmiista kylpyhuoneesta saadaan toivottavasti pian oma postaus tänne blogiin.

 



Kesällä remontti on edennyt aika hiljakselleen, koska me molemmat olemme viettäneet aikaa pitkälti oikeiden töiden parissa, minä verhoillen ja Matias kokkaillen. Verhoomon omaan blogiin voi kurkistaa täältä.

 



Urakkaa Toukolaaksossa vielä riittää, mutta aika hyvin olemme vuoden aikana alkuun päässeet. Pitkän pähkäilyn jälkeen päätimme myös mitä katolle tehdään (siihen tulee bitumimaalia/mönjää, jota katossa on jo ennestään) ja suurimmat reijätkin on jo paikattu. Nyt ei tarvitse enää keskellä yötä vesisateen iskiessä juosta ullakolle tarkistamaan tilannetta. Viime viikkoina remonttikin on taas nytkähdellyt vähän eteenpäin. Matias otti kylpyhuoneen ikkunat kunnostukseen ja minä olen aloittanut eteisen remontointia ja asentanut listoja kylpyhuoneeseen. Toivon ja epätoivon aallokossa nyt on taas aika toiveikas olo.

 

Saanan ja Olli puolellakin on vihdoin ensimmäinen huone (melkein) valmis! Pintojen valmistuttua tajusimme, että makuuhuoneen sähköt on vedetty keittiön kautta, joten niiden kytkemistä joudumme odottelemaan vielä hetken, mutta onhan jo ilmankin totuttu pärjäämään.



Vaatekaappi vaatii vielä hieman kunnostusta ja seinille kiinnitetään varmasti tauluja, mutta olipa ihanaa päästä edes hieman sisustamaan ensimmäistä huonetta ja päästä muuttamaan tulevan keittiön nurkasta oikeaan makuuhuoneeseen ja kunnolliseen sänkyyn! Samalla saimme kannettua sisään osan ulkona eleillestä viherkasveista. Osa ei ollut rankimmista sateista kunnolla selvinnyt, mutta ainakin saniaiset olivat nauttineet kosteasta ulkoilmasta, ja uusi kasvusto nousi silmissä.



Makuuhuoneen seinät eristettiin huokolevyllä, pinkopahvitettiin ja tapetoitiin perinteisellä makulatuuritapetilla. Tapetin ja pinkopahvin maalasimme Uulan himmeällä maalilla. Sävyksi valikoitui Thorvald Lindqvistin perinnevärikartasta sävy 101X. Väri muuttuu paljon vuorokaudenajan, valon ja kuvan mukaan kuten näistäkin kuvista näkee, mutta on lämmin beigen harmaa, ehkä aavistuksen vihreään taittava.

Vanhat kattolistat saimme putsattua ja maalattua uudelleen, mutta tässä huoneessa ei alkuperäisiä lattialistoja ollut enää jäljellä, joten hankimme vanhan listan profiilia vastaavat uudet puiset listat.



Remontin keskellä on kyllä mahtavaa saada nukkumaan mennessä makuuhuoneen ovet suljettua ja jättää remontti edes hetkeksi näkökentän ulkopuolelle. Täällä on hyvä olla.



Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Työläin ja aikaa vievin osuus Saanan ja Ollin remontissa on tähän mennessä ollut muovimattojen, laminaattien, linoleumien ja kokolattiamattojen alta löytyneiden puulattioiden hiominen. Varmasti helpompi tie olisi ollut asentaa päälle uudet lautalattiat, mutta koska kitti-, liima- ja pahvikerrosten alta löytyivät alkuperäiset ja hyväkuntoiset, paksut lautalankut, halusimme niissä näkyvän historian jäävän esiin.

Koulun kynnysten edessä olevat, oppilaiden vuosikymmenien aikana kuluttamat painaumat ja tulisijojen eteen palaneet kolot kuuluivat meistä niin oleellisesti talon tunnelmaan, ettemme halunneet peittää niitä uuden lattian alle. Lautojen päälle hyvin paksulti maalatun kansakoulun ruskean Permo-maalin oli silti odotettua haastavampi homma. Tahmea maali tarttui irroitettaessa kiinni kaikkiin välineisiin, ja hiomahommissa kokeiltiinkin kaikkia välineitä kuparilaikasta höylään ja lattian hioma- ja kiillotuskoneeseen, kulma- ja tasohiomakoneeseen sekä puhdistuslaikkoihin. Lattian tasaisuuden mukaan näitä kaikkia yhdistelemällä saimme lopulta toivomamme puhtaan pinnan.



Alusta asti toiveissamme oli lipeäkäsitellyt lautalattiat, jotta vaivalla hiotut lautalattiat jäisivät näkyviin ja toisivat mukavaa lämpöä huoneisiin. Suopakuuraus oli toinen mietitty ja perinteisempi vaihtoehto, mutta koska sama käsittely tulisi myös keittiöön, epäilimme hieman sen puhtaanapitoa ja lian tarttuvuutta vain kuurattuun pintaan, ja päädyimme siksi lipeäkäsittelyyn.

Domus Classican valikoimista löysimme perinteiseen lipeä-, öljy- ja suopakäsittelyyn sopivat aineet Conwoy-merkiltä*. Lipeän ohessa mukaan sai yksityiskohtaiset ohjeet lipeän käsittelystä, ja nämä löytyvät myös netistä täältä.



Lipeä on hyvä sekoittaa aluksi kunnolla, ja kaataa erilliseen ämpäriin. Lipeäsekoituksessa on vettä ja pohjalle helposti painuvaa natriumhydroksia, joten sitä kannattaa sekoittaa joka työvaiheen välissä. Lipeää käsitellessä on hyvä muistaa kunnon suojavarusteet, hengityssuojain, suojakäsineet ja suojalasit.

Lipeöinti aloitettiin hiomalla hienoksi ja puhdistamalla vanhan puun pinta. Puhdistuksen jälkeen puuhun siveltiin tasainen ja runsas kerros lipeää puun suuntaisesti ja annettiin kuivua seuraavaan päivään.



Lipeän kuivuttua pinta oli vaalentunut selkeästi kalkin noustua pintaan. Pinnasta hiottiin karhunkielellä ylimääräinen kalkki pois. Mikäli pinnasta haluaa vaaleamman, voi lipeäkäsittelyn toistaa, mutta koska itse toivoimme melko lämpimää sävyä, käsittelimme laudat lipeällä vain kerran.



Lipeäkäsittelyn jälkeen puu vaatii lisäkosteutusta öljystä, ja siksi pintaan siveltiin pellavaöljy. Öljyä löytyy sekä väritöntä että valkoiseksi aavistuksen sävytettyä. Koska käsittelimme lattian lipeällä vain kerran, päädyimme valkoiseen sävytettyyn öljyyn. Öljy levitettiin pintaan tasaisena kerroksena, jonka jälkeen se hangattiin karhunkielellä ja ylimääräinen öljy pyyhittiin pois rätillä. Öljyn kuivuttua lattia hiottiin punaisella karhunkielellä uudelleen, jonka jälkeen öljykäsittely uusittiin.

Öljyä käsitellessä on muistettava, ettei öljyä saa päästä valumaan lattian alle ja käytetyt rievut tulee polttaa tai upottaa veteen käytön jälkeen, jotteivat ne syty palamaan itsestään.



Öljyn kuivuttua pinta hiottiin vielä kerran. Lipeän oltua lattiassa n. viikon ajan, lattia kuurattiin vielä perinteisellä suopaliuoksella. Ensimmäisessä käsittelyssä seos tehdään vahvempana 1:10 suhteella ja pestään kahteen kertaan. Myöhemmin lattiaa pestäessä käytetään miedompaa 1:20 suhdetta.



Lopputuloksesta tuli todella vaivan arvoinen! Lattia on sävyltään ihana, ja tunnultaan todella pehmeä ja lämmin. Vanhan lattian kulunut pinta tulee hienosti esiin ja sointuu kauniisti uusiin seiniin. Huoneessa on nyt asuttu lipeäkäsitellyllä lattialla hetki, ja lattialle tulleet tahrat ja lika on tuntunut irtoavan suopakuuratusta pinnasta ihanan helposti pyyhkäisemällä. Tähän valintaan olemme todella tyytyväisiä, ja kova työ lattioiden kunnostuksessa kannatti!



* tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Turun Sanomat kävi tutustumassa miten Toukolaaksossa hommat ovat edenneet kevään ja alkukesän aikana. Ja tekivät siitä komean kansijutun. Rosita goottilaisena kansikuvatyttönä.



"Meillä ei ollut selkeää visiota lopputuloksesta vaan päätimme tehdä juttuja, jotka omasta mielestämme näyttävät kivoilta. Vanhat kaapit saavat usein aikaan mökkifiiliksen, mutta tästä tuli mielestämme oikein onnistunut, Rosita Haapasaari kertoo."



"Oli mahtavaa, kun saimme suihkun ja pesukoneen toimimaan. Olimme puoli vuotta ilman omaa kylpyhuonetta, joten näitä asioita oppi arvostamaan, Matias Andersson sanoo."



"Seinän valmistuttua uudet tilat tuntuivat aluksi aivan liian pieniltä, kun olimme tottuneet suuriin ja avariin luokkahuoneisiin. Mutta nyt kun mittasuhteisiin on tottunut, ratkaisu tuntuu sisustamisenkin kannalta oikealta. Ja ovathan nämä huoneet edelleen suuria. Kaksi entistä luokkahuonetta muodostavat aikaisempaa kotiamme suuremman tilan, Saana Sipilä sanoo."



"Toukolaakson pihaa kunnostetaan hiljalleen. Viime syksynä perustettu kukkapenkki ilahduttaa joenpuoleisessa päädyssä."

Koko laajennettu nettiversio löytyy täältä ► http://koti.ts.fi/rakenna/valiseina-jakoi-toukolaakson-kahtia/

Teksti: Anu Välilä
Kuvat: Marttiina Sairanen / Turun Sanomat

Toukolaaksossa pidettiin viime viikolla yhtiökokous kauniina kesäisenä iltana. Ruoaksi valmistettiin Saanan ja Ollin remonttikeittiössä irtokeittolevyn avulla sitruunaista artisokkapastaa, ja hyvää oli. Yllättävän helpolta on tuntunut elämä melko alkeellisissakin olosuhteissa, tosin oli ihanaa kaivaa ensimmäistä kertaa kauniimpia astioita pahvilaatikosta käyttöön ja kattaa pöytään muuta kuin leipää, nuudelia tai vihiksiä.



Jokirantamaisemasta on kesän aikana tullut nautittua kyllä täysin siemauksin, sekä aamukahvit että iltateet tulee juotua yleensä tämän pöydän ääressä auringonnoususta tai -laskusta nauttien. Joessa lipuvia melojia on saanut seurata tämän kuun aikana todella paljon, kerran näimme jopa matkauimarien polskivan ohitsemme.



Juomana toimi lähikaupasta haettu valikoima erikoisoluita. Jälkiruokana nautittiin shampanjaa ja mutakakkua riisijäätelön sekä matchan kera.



Ilta jatkui pitkään auringonlaskun jälkeen tulevia remontteja ja muita illanviettoja suunnitellen. Olipa mukavan lyhyt kotimatka näistä illanistujaisista uuteen makuuhuoneeseen.